Predikan i Klosters kyrka 9.2.2020

(Samma på svenska, rulla ner...)

Armo ja ansio
3. vuosikerta

22. Kuin hiukkanen vaakakupissa on koko maailma sinun edessäsi, kuin maahan pudonnut aamukasteen pisara. 23. Mutta sinä olet kaikille armollinen, koska kaikki on sinulle mahdollista, sinä suljet silmäsi ihmisten synneiltä, jotta he kääntyisivät, 24. sillä sinä rakastat kaikkea olevaa etkä inhoa mitään luomaasi – jos jotakin olisit vihannut, et olisi luonut sitä. 25. Jos et jotakin olisi halunnut, kuinka siitä olisi tullut mitään pysyvää? Jos et jotakin olisi kutsunut elämään, kuinka se olisi säilynyt hengissä? 26. Mutta sinä säästät kaikki, koska kaikki kuuluu sinulle, sinä, Valtias, rakastat kaikkea elävää
(Salomon viisaus: 11-26)

»Entä me?» kysyi silloin Pietari. »Me olemme luopuneet kaikesta ja seuranneet sinua. Mitä me siitä saamme?» 28. Jeesus sanoi heille: »Totisesti: kun Ihmisen Poika uuden maailman syntyessä istuutuu kirkkautensa valtaistuimelle, silloin tekin, jotka olette seuranneet minua, saatte istua kahdellatoista valtaistuimella ja hallita Israelin kahtatoista heimoa. 29. Ja jokainen, joka minun nimeni tähden on luopunut talostaan, veljistään tai sisaristaan, isästään, äidistään tai lapsistaan tai pelloistaan, saa satakertaisesti takaisin ja perii iankaikkisen elämän. 30. Mutta monet ensimmäiset tulevat olemaan viimeisiä ja viimeiset ensimmäisiä.

Osallistuimme eilen rippikoululaisten kanssa hiippakunnan järjestämään rippikoulupäivään Strängnäsissä. Päivän aiheena oli ympäristö. Päivä alkoi messulla jonne kokoontui yli 400 rippikoululaista eri puolilta hiippakuntaa. Erilaisissa työpajoissa pohdittiin mm. Raamatun luomiskertomusta, ympäristökysymyksiä ja sitä, miten voisimme pitää paremmin huolta luomakunnasta. Aihe on tärkeä ja ajankohtainen, sillä juuri nykyisten rippikoululaisten ikäluokka on herännyt ilmastonmuutoksen vaikutuksiin paremmin, ja juuri he rakentavat itsellensä tulevaisuutta tässä maailmassa.

Mikä on tämän maailman osa Jumalan silmissä, ja mikä on ihmisen suhde Jumalan kanssa? Tuota samaa kysymystä pohtii myös päivän Vanhan testamentin lukukappale Salomon viisaudenkirjasta: ”Kuin hiukkanen vaakakupissa, on koko maailma sinun edessäsi, kuin maahan pudonnut aamukasteen pisara”. Se on myös kaunis kuvaus luomakunnasta: ”Sinä rakastat kaikkea olevaa, et inhoa mitään luomaasi – sinä, Valtias, rakastat kaikkea elävää”.

Myös päivän evankeliumissa on kysymys ihmisen ja Jumalan välisestä suhteesta. Pietarin kysymys on kovin inhimillinen, sellainen, jonka jokainen meistä varmaan kysyy elämänsä aikana: Entä me, mitä me siitä saamme? Elämämme aikana meidän täytyy tehdä monia valintoja, ja usein niitä täytyy punnita juuri hyödyn näkökulmasta. Onko uhraus kannattava, kääntyykö se lopulta voitoksi vai tappioksi?

Jeesuksen vastaus Pietarille on vastaus erityisesti opetuslapsille. Opetuslapsilla oli oma erityinen tehtävänsä ja paikkansa pelastushistoriassa. Opetuslapset elivät köyhää elämää kiertäessään kylästä kylään Jeesuksen seurassa. Moni heistä oli luopunut elinkeinostaan, kun Jeesus oli kutsunut heidät. Niin myös Pietari oli jättänyt kalaverkkonsa, kun hänestä tuli ihmisten kalastaja. Opetuslapsen osa ei ollut helppo. Pietari oli huolissaan, ja kysyi kaikkien puolesta; mikä tulisi olemaan heidän palkkionsa kaikista näistä uhrauksista. Jeesus lupasi, että heidän palkkansa tulevassa elämässä on oleva suuri, monet viimeiset tulevat ensimmäisenä, ja ensimmäiset viimeisenä.

Kysymys siitä, että pitäisi jättää koko elämä taakseen ja lähteä seuraamaan Jeesusta, oli ehkä konkreettisempi juuri opetuslapsille. Mutta nykyäänkin voimme miettiä, mitä Jeesuksen seuraaminen tarkoittaa meidän elämässämme, minkälainen on meidän suhteemme Jumalaan? Vaikka meidän maailmamme on kuin pisara meressä suuren kosmoksen keskellä, Jumala ajattelee, että me olemme arvokkaita ja merkityksellisiä.  

Pyhäpäivän aiheena on ”armo ja ansio”. Jeesuksen vastaus opetuslapsille ei toimi tämän päivän yhteiskunnassa. Työstä on saatava oikeudenmukainen palkka, on tienattava elantonsa. Kantava teema koko Matteuksen evankeliumin luvussa on kysymys siitä, kuka sitten voi pelastua? Päivän evankeliumin alussa kuultu Pietarin kysymys on seurausta kohtaamisesta rikkaan miehen kanssa, joka ei ollut valmis luopumaan omaisuudestaan, vaikka oli noudattanut lakia kaikilta muilta osin. Kuinka voimme ansaita Jumalan armon? Moni asia elämässämme pitää ansaita, mutta kun puhumme armosta, puhumme jostakin aivan toisenlaisesta.

Joka päivä me ihmiset teemme syntiä Jumalaa, luomakuntaa ja toisiamme vastaan. Synti on jotakin, mikä erottaa ihmisen Jumalasta. Armo, sana jonka useimmiten kuulee vain jumalanpalveluksissa, tarkoittaa ilmaista. Meidän ei tarvitse ansaita sitä, mikä on ilmaista. Armo on Jumalan lahja meille. Jumala on kaikille armollinen, hän sulkee silmänsä ihmisten synneiltä. Armo on Jumalan rakkautta, joka korjaa sen yhteyden, jonka synti erottaa.

Jumala rakastaa ja pitää merkityksellisenä myös sitä, mikä on meille pientä ja merkityksetöntä. Hän rakastaa kaikkea elävää, kaikkea, jonka hän on luonut. Siksi myös meidän tulee rakastaa lähimmäisiämme ja pitää huolta luomakunnastamme. 

Nåd och tjänst

Tredje årgång

Salomos vishet kapitel 11, vers 22–26

Som vågens minsta vikt är hela världen för dig, som en droppe av morgonens dagg, där den faller ner på jorden. Men du är barmhärtig mot alla, därför att du förmår allt, och du överser med människornas synder, för att de skall omvända sig. Du älskar allt som finns till och avskyr ingenting av det du skapat, ty du skulle aldrig ha gett gestalt åt något du hatade. Hur skulle något ha kunnat bestå mot din vilja? Hur hade det kunnat bevaras om det inte hade kallats till liv av dig? Du skonar allt därför att det är ditt, du härskare som älskar allt levande.

Matteusevangeliet kapitel 19, vers 27–30

Då sade Petrus: ”Vi har ju lämnat allt och följt dig. Hur blir det då för oss?” Jesus svarade: ”Sannerligen, vid världens återfödelse, när Människosonen sätter sig på härlighetens tron, skall också ni som har följt mig sitta på tolv troner och döma Israels tolv stammar. Var och en som för mitt namns skull har lämnat hus eller bröder eller systrar eller far eller mor eller barn eller åkrar skall få hundrafalt igen och ärva evigt liv. Många som är sist skall bli först, och många som är först skall bli sist.

I går var jag i Strängnäs med konfirmander. Det var en stor samling med över 400 konfirmander från stiftets församlingar. Dagens tema var ”älskade jord”. Vi pratade om miljöfrågor, och funderade tillsammans, hur vi kan ta hand om vår skapelse bättre. Jag tycker att jag såg mycket framtid och hopp under dagen.

Dagens gammaltestamentliga läsning är från apokryfboken, Salomos vishet. Det är en vacker beskrivning om världen. ”Som vågens minsta vikt är hela världen för dig, som en droppe av morgonens dagg, där den faller ner på jorden. -- Du älskar allt som finns -- Du skonar allt därför att det är ditt, du härskare som älskar allt levande.” Skribenten funderar, vad som är skapelsens plats i Guds värld och hurdan människas relation med Gud är.

Också dagens evangelium pratar om relationen mellan människor och Gud, när lärjunge Petrus frågade från Jesus: ”Vi har ju lämnat allt och följt dig. Hur blir det då för oss?” Det är ju en jättemänsklig fråga. Det är någonting, som var och en av oss kanske frågar många gånger i livet. Hur blir det då för oss? Vad är mitt arvode när jag har offrat så mycket? Vi måste göra många val under livet. Och oftast måste vi fundera, om det är lönsamt eller inte, om vi får vinst eller förlust?

I dagens evangelium riktar Jesus sina ord till lärjungarna. Lärjungarna hade en viktig plats i frälsningshistoria, de hade mycket ansvar och en speciell uppgift, kallelse för missionsarbete. Lärjungarna levde i fattigdom, såsom Jesus. Petrus vill bara försäkra sig om att de alla får det som Jesus lovat dem. Petrus och lärjungarna hade hela tiden längtat efter Guds rike, när de lämnade allt och följde Jesus. Petrus lämnade sitt fiskenät och blev människofiskare. Vad är lärjungarnas lön för sitt arbete? Det undrar Petrus, som var lite orolig. Jesus lovar att deras lön i himmelriket kommer att vara stor, de sista skall bli först och de första skall bli sist.

Att de lämnade någonting när de började följa Jesus var kanske lite mer konkret för lärjungarna än det är för oss. Men vi kan också nu fundera på vad det betyder att vi följer Jesus, att vi har relation med Gud? Fast vi knappast är någonting i det stora kosmos, tänker Gud att vi är värdefulla.

Dagens tema är ”nåd och tjänst”. Vårt samhälle fungerar inte så att människorna måste vänta på sin lön. Det är rättvist att få sin lön, för att vi kan förtjäna vårt uppehälle. Den bärande frågan i hela kapitlet 19 av Matteus är: Vem kan då bli räddad? Hur kan vi tjäna Guds nåd? Det finns många saker som vi måste tjäna, men när vi pratar om nåd, pratar vi om någonting helt annat. Varje dag gör vi synd mot Gud, mot våra medmänniskor och skapelsen, och synd är någonting som skiljer människan från Gud. Ordet ”nåd” betyder detsamma som gratis. Det som är gratis behöver man inte förtjäna. Det är Guds stora gåva. Gud är barmhärtig mot alla, och han överser människornas synder. Nåd är Guds kärlek mot människor, och det fixar vår relation med honom.

Gud älskar också den som är liten och obetydlig och gör denne betydelsefull. Han älskar allt levande, allt som han har skapat. Så vi måste också bidra till Guds kärlek, älska våra medmänniskor och ta hand om skapelsen.