Predikan i Klosters kyrka 17.11.2019

(Samma på svenska, rulla ner...)

Tuomiosunnuntaita edeltävä sunnuntai, II vuosikerta

Jeesus sanoo: »Pitäkää vaatteenne vyötettyinä ja lamppunne palamassa. Olkaa niin kuin palvelijat, jotka odottavat isäntäänsä häistä valmiina heti avaamaan oven, kun hän tulee ja kolkuttaa. Autuaita ne palvelijat, jotka heidän herransa palatessaan tapaa valvomasta! Totisesti: hän vyöttäytyy, kutsuu heidät pöytään ja jää itse palvelemaan heitä. Autuaita nuo palvelijat, jos hän tapaa heidät näin valvomasta, tulipa hän ennen sydänyötä tai sen jälkeen! Ymmärrättehän, että jos talon isäntä tietäisi, minä yön tuntina varas tulee, hän ei antaisi murtautua taloonsa. Olkaa tekin valmiit, sillä Ihmisen Poika tulee hetkellä, jota ette aavista.» 
(Luuk. 12: 35–40 ) Päivän evankeliumissa Jeesus puhuu vertauskuvallisesti tulevasta paluustaan. Ensimmäiset kristityt odottivat Jeesuksen paluun tapahtuvan pian, kenties jo heidän sukupolvensa aikana. Emme voi kuitenkaan tietää määräaikaa tai hetkeä, joten ei myöskään ole yhdentekevää miten aikamme käytämme tässä elämässä. Kristittyjä kehotetaan vastuulliseen elämäntapaan ja lähimmäisenrakkauteen. Meidän on kuljettava vaatteemme vyötettyinä ja lamppumme palamassa, valmiina työhön. Myös pyhäinpäivän evankeliumissa Jeesus muistutti kristityn tehtävästä olla valona ja suolana maailmassa. Myöhemmin Luukkaan evankeliumissa: Kun fariseukset kysyivät Jeesukselta, milloin Jumalan valtakunta tulee, hän vastasi: "Ei Jumalan valtakunta tule niin, että sen tulemista voidaan tarkkailla. Eikä voida sanoa: 'Se on täällä', tai: 'Se on tuolla.' Katsokaa: Jumalan valtakunta on teidän keskellänne." (Luuk.17) Jotakin Jumalan valtakunnasta on siis mahdollista elää todeksi jo tässä maailmassa. Kotikaupunkini Rovaniemen kirkossa on suuri, taiteilija Lennart Segerstrålen maalaama ”Elämän lähde” niminen alttarifresko, joka niin ikään kuvaa Kristuksen toista tulemista. Vaikka en enää joka sunnuntai katselekaan tuota freskoa, sen kuva on piirtynyt mieleeni vahvasti. Tapahtumat on sijoitettu paikalliseen maisemaan. Alttarifreskon keskellä on seisoo Kristus, maailman sovittaja. Hänen molemmilla puolillaan on kuvattuna kaksi hyvin erilaista ihmisjoukkoa. Toisella puolella voi nähdä iloa, rakkautta, uutta voimaa ja ihmisiä, jotka kääntyvät nöyrästi Kristuksen puoleen. Toisella puolella taas voi nähdä vihaa, riitaa, kylmyyttä ja välinpitämättömyyttä. Kahtiajako näkyy myös maisemassa, jossa toisella puolella on kuvattuna kesän lämpö, toisella puolella talven kylmyys ja luonnon voimien raadollinen puoli. Puhetta Jeesuksen paluusta ja viimeistä tuomiota onkin käytetty joskus väärin, uhkailun ja pelottelun välineenä. Moni saattaa nähdä myös Rovaniemen alttarifreskon Jeesuksen tuomitsevana ja ahdistavana sekä ihmisiä erottelevana. Itse taiteilija on kuitenkin avannut teokselle myös toisenlaisen tulkinnan. Elämän lähde on vertauskuva ihmisen omatunnosta, johon Kristus kuvastuu. Uskallammeko katsoa kohti Kristusta, vai käännämmekö hänestä pois? Ei siis ole hyviä tai pahoja ihmisiä, vaan hyvän ja pahan, valon ja pimeän taistelua käydään jokaisen ihmisen sisimmässä. Jeesuksen aikana talot olivat sellaisia, että ovessa ei useinkaan ollut lukkoa, vaan palvelija salpasi oven sisältäpäin. Siksi palvelijan oli oltava valmis avaamaan ovi isännän saapuessa kotiin. Jumala näkee meidän sisimpäämme, mutta murtaudu sisään väkisin niin kuin varas. Oven tapaan meidän tulee avata myös sydämemme sisältäpäin, jotta voisimma rakastaa lähimmäistä ja ottaa vastaan rakkautta. Piispa Dalman tulkitsi päivän Raamatun tekstiä seuraavasti: ”Ihmisen rakkaus tai ihmisen antama tuomio ei ole samanlainen kuin Jumalan rakkaus tai tuomio, vaan meidän tulee muistaa, että se joka tuomitsee meidät ja se joka näkee meidät on Jumalan armo.”


- - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - - -

Söndag före domsöndagen, årgång II

Fäst upp era kläder och håll lamporna brinnande. Var som tjänare som väntar på att deras herre skall komma hem från ett bröllop, så att de genast kan öppna när han kommer och bultar på porten. Saliga de tjänarna, eftersom deras herre finner dem vakna när han kommer. Sannerligen, han skall fästa upp sina kläder och låta dem lägga sig till bords och själv gå och passa upp dem. Om han så kommer vid midnatt eller ännu senare – saliga är de tjänarna, när han finner dem beredda. Ni förstår väl att om husägaren visste när tjuven kom, skulle han hindra honom från att bryta sig in i huset. Var beredda, också ni, ty när ni minst väntar det, då kommerMänniskosonen.” (Luk.12:35-40)

I dagens evangelietext pratar Jesus om sista tiden, när han återkommer till världen. Första kristna väntade på Kristi snara ankomst. Men vi kan aldrig veta när Kristus kommer tillbaka. Så måste vi vara vakna.

Jesus lär oss, vad det betyder att vara kristen. Jesus påminner ossom att vara vaken och hålla våra lampor brinnande. Vi måste älska våra medmänniskor, ta ansvar för livet och ta hand om varandra. Så säger Jesus också lite senare i Lukasevangelium: Då Jesus blev tillfrågad av fariseerna om när Guds rike skulle komma, svarade han: "Guds rike kommer inte så att man kan se det med ögonen. Ingen ska kunna säga: Se, här är det, eller: Där är det. Nej, Guds rike är mitt ibland er. (Luk.17) Så är det möjligt att förstånågonting av Guds rike redan i detta liv.

I kyrkan i min hemstad Rovaniemi finns en altarfresk, ”livets källa”, som konstnären Lennart Segerstråle har målat. Den handlar också om den yttersta dagen när Kristus kommer tillbaka. Fast jag inte längre ser den bilden varje söndag, har jag en jättestark minnesbild av den i mitt sinne.

I fresken står Kristus i mitten som frälsare. På hans båda sidorfinns olika människor. På den ena sidan finns glädje, frid och kärlek bland människorna, medan på den andra sidan finns ondskan, bråk och likgiltighet. Tudelning syns också i landskapen i bakgrunden. På den ena sidan är det varmt och sommar, medan på den andra sidan är det vinter, mörkt och Lapplands stramanatur.

I den kristna retoriken brukar man framställa den yttersta dagen som någonting skrämmande och dömande. Många har upplevt också fresken i Rovaniemi somångestfylld, dömande och att den skiljer människor från varandra. Men konstnären har skrivit en annorlunda tolkning om freskens budskap. Segerstråle berättar att freskens motiv upptar ett tvärsnitt av mänskohjärtat i andlig mening. Kristus speglar sig i livets källa, mänskans samvete, dit sanningssökandet i vårt sinne söker sig.Det betyder att det inte finns goda eller onda människor, utankampen om godhet och ondska finns inom mänskohjärtat.

Under Jesu tid fanns det oftast inte lås i dörren. Det var tjänarens uppgift att stänga till dörren med en bom inom huset. Därförmåste tjänaren vara vaken och redo att öppna dörren, när herren kommer hem. Huset är liksom våra hjärtan. Vi måste öppna våra hjärtan inifrån, innan vi kan älska varandra och ta emot kärlek. Biskop Dalman har reflekterat dagens bibeltext. Han säger att”Guds kärlek och dom är inte samma sak som mänsklig kärlek och dom, och den som dömer mig, den som ser mig, är barmhärtighet.”