Predikan i Klosters kyrka 20.10.2019

18. kolminaisuuden jälkeinen sunnuntai, 2. vsk.

(Samma på svenska, rulla ner!)

¹⁷Kun Jeesus lähti jatkamaan matkaansa, muuan mies tuli juoksujalkaa, polvistui hänen eteensä ja kysyi: »Hyvä opettaja, mitä minun pitää tehdä, jotta perisin iankaikkisen elämän?» ¹⁸Jeesus vastasi hänelle: »Miksi sanot minua hyväksi? Ainoastaan Jumala on hyvä, ei kukaan muu. ¹⁹Käskyt sinä tiedät: älä tapa, älä tee aviorikosta, älä varasta, älä todista valheellisesti, älä riistä toiselta, kunnioita isääsi ja äitiäsi.»

²⁰»Opettaja, kaikkea tätä olen noudattanut nuoresta pitäen», vastasi mies. ²¹Jeesus katsahti häneen, rakasti häntä ja sanoi: »Yksi sinulta puuttuu. Mene ja myy kaikki, mitä sinulla on, ja anna rahat köyhille, niin sinulla on aarre taivaassa. Tule sitten ja seuraa minua.» ²²Mies synkistyi näistä sanoista. Hän lähti surullisena pois, sillä hänellä oli paljon omaisuutta.

²³Jeesus kääntyi, katsoi opetuslapsiinsa ja sanoi: »Kuinka vaikea onkaan niiden, jotka paljon omistavat, päästä Jumalan valtakuntaan!» ²⁴Opetuslapset hämmästelivät hänen sanojaan, mutta Jeesus jatkoi: »Lapseni, Jumalan valtakuntaan on todella vaikea päästä. ²⁵Helpompi on kamelin mennä neulansilmästä kuin rikkaan päästä Jumalan valtakuntaan.» ²⁶Opetuslapset olivat yhä enemmän ihmeissään ja kyselivät toisiltaan: »Kuka sitten voi pelastua?» ²⁷Jeesus katsoi heihin ja sanoi: »Ihmiselle se on mahdotonta, mutta ei Jumalalle. Jumalalle on kaikki mahdollista.»

(Mark.10:17-27)

Päivän evankeliumin äärellä pohdin pitkään, mistä tänään puhuisin. Evankeliumi itsessään on hyvin puhutteleva. Katkelman otsikkona Markuksen evankeliumissa on, voiko rikas pelastua? Mietin, pitäisinkö tulikivenkatkuisen saarnan siitä, miten omaisuudesta voi tulla meille epäjumala, tai siitä, miten rahan valta aiheuttavaa maailmassa sotia, riistoa ja oman edun tavoittelua. Olisin voinut paasata siitä, miten kirkossakin aivan liian vähän saarnataan ahneuden synnistä, vaikka Raamattu puhuu siitä paljon, tai siitä, miten vaikeaa meidän on luopua omastamme toisten ja tämän maailman hyväksi. 

Sen sijaan, luettuani pätkän useampaan kertaan, huomioni kiinnittyi erityisesti kahteen lauseeseen. Niistä ensimmäinen: Jeesus katsahti häneen ja rakasti häntä.

Sanotaan, että silmät ovat sielun peili. Silmillä voimme viestittää paljon myös ilman sanoja. Jo syntymästämme lähtien, haemme katseellemme vastausta ja hyväksyntää toisilta ihmisiltä. Käännä katseesi hetkeksi johonkin vierustoveriisi. Mitä tapahtuu, kun katseet kohtaavat? Mitä näet hänessä?  

Millainen sitten on tuo rakastava katse?   

Pappien kokouksessa saimme tehtäväksi lukea norjalaisen professorin, Toril Moin kirjan Språk och uppmärksamhet, ja keskustella sen herättämistä ajatuksista. (Vaikka kirja on ulkoisesti pieni ja kevyt, se oli kieleltään melko vaikeaselkoinen ja filosofinen, ja turhauduin, kun en ymmärtänyt.) Kirjoittaessani tätä saarnaa kuitenkin muistin, että siinä puhuttiin jotakin oikeamielisestä ja rakastavasta katseesta, ja päätin tarttua siihen uudelleen. 

 Löysin sieltä sitaatin, joka (vapaasti käännettynä) kuuluu näin: ”Oikeamielinen ja rakastava katse lähtee siitä ajatuksesta, että toisilla ihmisillä on hyvät tarkoitusperät, mutta joka ei myöskään pelkää olla kriittinen.” 

Toril Moi kirjoittaa siitä, miten meidän pitäisi pyrkiä tarkastelemaan todellisuutta ja katsomaan toisia ihmisiä tällaisella rakastavalla katseella. Me emme aina kykene katsomaan toisia tai edes itseämme rakastavasti, mutta Jeesuksen katse meitä ihmisiä kohtaan on rakastava ja armollinen. Kertomuksen mies oli tehnyt paljon, hän kertoi, että oli nuoresta pitäen noudattanut kuuliaisesti lain käskyjä. Jeesus kuitenkin sanoi miehelle, yksi sinulta puuttuu. Sanoi näin, mutta silti rakastaen. 

Toinen lause, johon tartuin yhä uudelleen, on aivan viimeisessä jakeessa, Jumalalle on kaikki mahdollista.  Tämän pyhän tekstit ja rukoukset muistuttavat meitä rakkauden laista. Jumalan valtakunta on elämää rakkaudessa, rakkauden osoittamista ja sen vastaanottamista. Jumalan valtakuntaa on vaikeaa saavuttaa. Meille se on, kuten moni muukin asia tässä elämässä, omin voimin mahdotonta. Vaikka pyrkisimme noudattamaan lakia kuinka tarkasti hyvänsä, meidän rakkautemme on aina vajavaista. Viimeisessä jakeessa kuuluu kuitenkin toivo: mikä on mahdotonta meille, on mahdollista Jumalalle.  

Klosters kyrka, Eskilstuna

När han skulle fortsätta sin vandring sprang en man fram och föll på knä för honom och frågade: ”Gode mästare, vad skall jag göra för att vinna evigt liv?” Jesus svarade: ”Varför kallar du mig god? Ingen är god utom Gud. Du kan budorden: Du skall inte dräpa, Du skall inte begå äktenskapsbrott, Du skall inte stjäla, Du skall inte vittna falskt, Du skall inte ta ifrån någon det som är hans, Visa aktning för din far och din mor.” –”Mästare”, sade mannen, ”allt detta har jag hållit sedan jag var ung.” Jesus såg på honom med kärlek och sade: ”Ett fattas dig. Gå och sälj allt du har och ge åt de fattiga; då får du en skatt i himlen. Kom sedan och följ mig.” Vid de orden mörknade mannen och gick bedrövad sin väg, för han ägde mycket. Jesus såg sig om och sade till sina lärjungar: ”Hur svårt blir det inte för dem som har pengar att komma in i Guds rike!” Lärjungarna blev bestörta över hans ord, men Jesus sade igen: ”Mina barn, hur svårt är det inte att komma in i Guds rike! Det är lättare för en kamel att komma igenom ett nålsöga än för en rik att komma in i Guds rike.” De blev ännu mer förskräckta och sade till varandra: ”Vem kan då bli räddad?” Jesus såg på dem och sade: ”För människor är det omöjligt, men inte för Gud. Ty för Gud är allting möjligt.”

(Mark.10:17-27)

Dagens evangelium berättar om en man som ägde mycket, men som saknade någonting. Helgens tema är ”att lyssna i tro”. Bönen och bibeltexten påminner oss om att söka Guds vilja och att följa kärlekens lag.  

Jag funderade lång tid, vad jag skulle predika i dag. Men när jag läste evangelietexten några gånger, uppmärkte jag speciellt två saker. Den första var att hur ”Jesus såg på honom med kärlek.” 

Det sägs, att ögonen är själens spegel. Ända sedan vi är små barn, söker vi andra människor med blicken. Vi behöver kontakt med varandra, vi behöver kärlek och godtagande. Nu, ta en liten stund, vända din blick mot någon som sitter nära dig. Vad ser du? Hur känns det, när blickar möter med någon? 

Hurudant är en ”kärleksfulla blick”?

Vi präster hade som uppgift att läsa ett bok: ”Språk och uppmärksamhet”, som har skrivits av norsk professor Toril Moi. Därefter skulle vi diskutera omkring den. Boken är liten, men den var inte lätt att förstå. Men när jag läste evangelium text, jag kom ihåg, att det stod någonting om en ”rättfärdig och kärleksfulla blick”. 

I sin bok skriver hon: ”Rättfärdig och kärleksfulla blick är en blick som försöker utgå från att andra har goda avsikter men som till syvende och sist inte drar sig för att vara kritisk”. Hon skriver av önskan om att se på verkligheten och andra människor med en rättfärdig och kärleksfulla blick. 

Guds rike bland oss är att älska, och ta emot kärlek. Men i dagens evangelium säger Jesus, att det är svårt att komma in i Guds rike, fast vi försöker, kan vi inte alltid älska våra medmänniskor, eller ens oss själva. Vår kärlek är alltid ofullständig. 

Det andra som jag uppmärkte, finns i sista vers. Det finns så många saker, som är omöjliga för oss, men jag ser hopp i dessa ord: Gud har alltid rättfärdig, kärleksfull och nådig blick mot oss. 

Allting är möjligt för Gud.