Saarna Korkalovaaran kappelissa 30.6.2019

3.Sunnuntai Helluntaista, 1. vsk. 

Luuk. 14: 16-24

Jeesus kertoi:
    ”Eräs mies järjesti suuret pidot ja oli kutsunut paljon vieraita. Kun pitojen oli määrä alkaa, hän lähetti palvelijansa sanomaan kutsutuille: ’Tulkaa, kaikki on jo valmiina.’ Mutta yksi toisensa jälkeen nämä alkoivat esittää verukkeita. ’Olen ostanut pellon’, sanoi yksi, ’minun täytyy mennä katsomaan sitä. Suothan anteeksi, etten pääse tulemaan.’ ’Ostin viisi härkäparia’, sanoi toinen, ’ja olen lähdössä kokeilemaan niitä. Suothan anteeksi, etten pääse tulemaan.’ Kolmas sanoi: ’Olen juuri mennyt naimisiin enkä siksi voi tulla.’
    Palvelija palasi ja kertoi tämän herralleen. Silloin isäntä vihastui ja sanoi palvelijalle: ’Mene kiireesti kaupungin kaduille ja toreille ja tuo tänne köyhät ja raajarikot, sokeat ja rammat.’ Palvelija tuli sanomaan: ’Herra, olen tehnyt niin kuin käskit, mutta vielä on tilaa.’ Silloin herra sanoi: ’Mene maanteille ja kylien kujille ja vaadi ihmisiä tulemaan, jotta taloni täyttyisi. Ja siitä voitte olla varmat, että yksikään noista, jotka minä kutsuin, ei pääse minun pitopöytääni!’”

Moni voi kenties samaistua Jeesuksen kuvaamaan tilanteeseen. Olipa kyse sitten vaikkapa lasten syntymäpäivistä, juhlista, illanistujaisista tai vaikkapa seurakunnan tilaisuudesta, on tilaisuuden järjestäjällä aina pieni jännityksen hetki. Saapuvatko vieraat paikalle? Pettymys on melkoinen, jos vieraat viime hetkellä peruvat tulonsa, kun kutsun esittäjä on odottanut heitä saapuvaksi ja nähnyt paljon vaivaa niin, että he viihtyisivät. Muistan itse tämän saman tunteen kaksi vuotta sitten, kun odottelimme vastauksia hääkutsuihin. Pahaa mieltä aiheutti väkisinkin, jos tarkkaan harkitusta vieraslistasta joku ilmoitti estymisestään viime tipassa, tai vetosi johonkin käsittämättömään tekosyyhyn.  

Jeesus kertoi tämän vertauksen suurista pidoista ollessaan itse erään oppineen fariseuksen luona illallispöydässä. Tällaisissa illallisissa ei ollut yhdentekevää, kuka missäkin istui. Arvovieraat istuivat lähimpänä isäntää. Jeesus itse aterioi usein sekä fariseusten, että syntisten ja halveksittujen luona eikä tehnyt eroa ihmisten välillä. Keskustelun aikana muuan joukosta sanoi, että autuas on se, joka saa olla aterialla Jumalan valtakunnassa. Tällä vertauksellaan Jeesus halusi osoittaa, että taivasten valtakunnassa ei ole parempia tai huonompia osia, vaan oppineet ja hurskaat ovat tämän elämän päätyttyä samalla viivalla köyhien, halveksittujen, sokeiden ja rampojen kanssa. 

Vertaus suurista pidoista on siis vertaus taivasten valtakunnasta. Otammeko vastaan kutsun Jumalan valtakuntaan? Kutsua ei ole aina helppo kuulla, se voi hukkua elämän kiireiden, tärkeämpien menojen keskellä. Nuo kieltäytymisen syyt voivat vaikuttaa painaviltakin. Ainakin maanviljelijät tietävät, että välillä on tosi kiireistä aikaa pelloilla tai jos on juuri hankkinut karjaa, uuden talon tai niin edelleen. Kutsusta kieltäytymisessä voi usein vedota myös perhesyihin. Tässä kohdassa Luukas osoittaa jälleen Jeesuksen lain tuntemuksen. 5. Mooseksen kirjassa naimisiin meno tai pellon osto olivat päteviä syitä jäädä pois sodasta, koska siellähän saattaisi mennä henki ja sitten joku toinen ottaisikin tämän kaatuneen kihlatun vaimokseen tai nauttisi hänen hankkimansa tilan antimista. Miltähän isännästä on tuntunut, kun juhlakutsuun suhtauduttiin kuin sotaan ja kaikki muu tuntuu olevan juhlia tärkeämpää? Ehkäpä näille kutsutuille tällaisista illanistujaisista oli tullut jo liian arkipäivää? Elämässä jokaisella on omat kiireensä eikä kaikkialle voi ehtiä, mutta Jeesus puhuu vertauksessaan nimenomaan verukkeista. Jeesus sanoo ”eivät terveet tarvitse parantajaa, vaan sairaat. En minä ole tullut kutsumaan hurskaita, vaan syntisiä.” Jumala kutsuu meitä kaikkia, mutta on antanut ihmiselle vapaan tahdon. Hän ei voi väkisin kiskoa luoksensa niitä, joille riittää ajallinen onni ja menestys. Katujen miehet ja naiset ottivat luultavasti kutsun vastaan iloisina ja yllättyneinä. 

Vieraiden määrä kertoo aika paljon siitä, miten tärkeänä juhlaa pidetään. Kutsuttuna oleminen on aina etuoikeus. Sinua on henkilökohtaisesti toivottu saapuvaksi. Sinulle on varattu paikka, pöytä on katettu. Myös kaste on kutsu. Kasteessa Jumala kutsuu meidät omakseen nimeltä. Jumala on kutsunut meidät yhteyteen. Jumala ei luonut yksinäistä kristittyä. Yhteisönä voimme paremmin myös välittää Jumalan rakkauden sanomaa. 

Tällä viikolla on vietetty Pride-viikkoa, ja kirkon ollessa ensimmäistä kertaa virallisena yhteistyökumppanina, mediassa on käyty vilkasta keskustelua siitä, ketä me kirkkona kutsumme ja kenelle ovet ovat auki? Vaikka tämä viesti on herättänyt ihmisissä erilaisia reaktioita, itselleni se oli toivoa herättävää. Mielestäni meidän täytyisi yhä rohkeammin viestiä siitä, että kirkko olisi paikka, jossa ihmisiä ei erotella. Niin kuin Jeesus muistutti fariseusta siitä, että taivasten valtakunnan pitopöydässä ei ole väliä millä paikalla istut, tulisi meidänkin muistaa, että kirkon penkissäkään ei ole erillisiä paikkoja paremmille vieraille. 

 Tähän vertaukseen suurista pidoista sisältyy Luukkaan lähetyskäskyn ajatus. Jumalan sana kuuluu kaikille kansoille sosiaaliseen asemaan tai varallisuuteen katsomatta. Meidän tehtävämme maailmassa on olla kuin tuo palvelija, jonka isäntä lähetti noutamaan väkeä. Tänäänkin meitä kutsutaan yhteiseen pöytään, samoilla sanoilla, joilla isäntä lähetti palvelijansa noutamaan vieraita: ”tulkaa, sillä kaikki on valmiina”.