Hartauskirjoitus Uusi Rovaniemi-lehdessä 13.2.2019

Työmies on palkkansa ansainnut, vai onko sittenkään?

Matteuksen evankeliumissa Jeesus esittää vertauksen viinitarhan työmiehistä. Isäntä maksaa saman palkan kaikille, vaikka toiset olivat tehneet töitä koko päivän aamuvarhaisesta saakka, ja toiset vain yhden ainoan tunnin. Myös Jeesuksen aikana Galilean maaseudulla oli tarvittaessa työhön kutsuttavia työläisiä, eli päivätyöläisiä. Heille maksettiin palkka tehdystä työstä työpäivän jälkeen. Vertaus viinitarhan työmiehistä koskettaa monella tavalla myös nykymaailman työelämän haasteiden kanssa kamppailevia ihmisiä.

Vertauksissaan Jeesus kuvaa usein yhteiskunnan sosiaalista ja taloudellista eriarvoisuutta, ja kääntää päälaelleen hierarkkisen yhteiskuntajärjestyksen. Vertaus haastaa meidän käsityksemme oikeudenmukaisuudesta. Me ihmiset yritämme elää tässä maailmassa jotenkin sovussa keskenämme noudattamalla lakeja ja moraalisääntöjä, ja painimme vaikeiden eettisten kysymyksien keskellä. Ihmisten välisissä suhteissa ne toki ovatkin välttämättömiä, sillä ihminen ei itse kykene rakastamaan halveksittua ja arvotonta Jumalan tavoin. Jumala ei olekaan lain ja moraalin Jumala, vaan armon ja rakkauden Jumala.

Armo ei ole aina oikeudenmukaista. Ansiotonta Rakkautta Meidän Osaksemme, opetettiin rippikoulussakin. Vertauksen isäntä on Jumala, ja palkkana on Jumalan armo, jota ei ansaita omilla teoilla. Armo on sitä, ettemme saakaan ansiomme mukaan. Armoa jakaessaan Jumala ei laskelmoi.

Kun saamme armoa osaksemme, voimme jakaa sitä myös toisille. Matka lain ja moraalin maailmasta kohti armon ja rakkauden maailmaa vaatii kuitenkin Jeesuksen seuraamista, näkökulman vaihtamista ja luottamusta silloinkin, kun kohtaamme epäoikeudenmukaisuutta.