Saarna Korkalovaaran kappelissa 2.10.2016

1. Moos. 28: 10-17

Jaakob lähti Beersebasta ja kulki kohti Harrania. Matkallaan hän jäi auringon laskiessa yöksi erääseen paikkaan, otti siltä paikalta päänalusekseen kiven ja kävi makuulle.
    Yöllä Jaakob näki unessa portaat, jotka ulottuivat maasta taivaaseen, ja Jumalan enkelit kulkivat niitä ylös ja alas. Sitten hän näki, että Herra seisoi hänen vieressään ja sanoi: ”Minä olen Herra, isäsi Abrahamin Jumala ja Iisakin Jumala. Tämän maan, jolla sinä makaat, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi. Sinun jälkeläisesi tulevat lukuisiksi kuin maan tomuhiukkaset, ja sinun sukusi levittäytyy länteen ja itään, pohjoiseen ja etelään. Sinun ja sinun jälkeläistesi saama siunaus tulee siunaukseksi kaikille maailman kansoille. Minä olen sinun kanssasi ja varjelen sinua, minne ikinä menetkin, ja tuon sinut takaisin tähän maahan. Minä en hylkää sinua, vaan täytän sen, minkä nyt olen sinulle luvannut.”
    Jaakob heräsi unestaan ja sanoi: ”Herra on totisesti tässä paikassa, enkä minä tiennyt sitä.” Pelko valtasi hänet, ja hän sanoi: ”Kuinka pelottavan pyhä tämä paikka onkaan! Tämä on varmaan Jumalan asuinsija ja itse taivaan portti.”

Jumalan sanansaattajat

Usein ihmettelen, kun kuulen muiden kertailevan aamuisin mitä villeimpiä uniaan. Itse en muista juuri koskaan mitä unta olen nähnyt. Vanhan testamentin lukukappaleessa kuulimme kertomuksen Jaakobin unesta.

Mikkelinpäivää on vietetty jo 400-luvulta lähtien. Pyhän nimi viittaa arkkienkeli Mikaeliin. Mikkelinpäivän tekstit kertovat enkeleistä. Raamatussa esiintyy useaan kertaan enkeleitä, mutta meillä luterilaisessa traditiossa niistä puhutaan varsin vähän. Enkeleillä voi olla erilaisia tehtäviä. Tutuin mielikuva meille lienee suojelusenkeli. Päivän evankeliumissa Jeesus puhuu ”heidän enkeleistään” asettaessaan lapset esikuvaksi. Sana ”enkeli” tarkoittaa kirjaimellisesti viestin tuojaa. Raamatussakin enkelit tuovat suuria uutisia. Enkelit ilmoittavat ilosanoman itse Jeesuksen syntymästä ja pääsiäisaamuna ylösnousemuksesta. Jaakob ei ole myöskään ainoa, jolle enkelit ilmestyvät unessa. Enkeli ilmestyi unessa myöhemmin myös Marialle ja Joosefille. Meillä ei ole tarkkaa kuvausta siitä, miltä enkelit näyttävät. Usein enkeleitä kuvataan sädehtivänä ja sotilaan kaltaisena ja pelottavina, siis hyvin erilaisena, kuin taidehistorian perinteestä tunnetut kiharatukkaiset ja kultasiipiset kauniit enkelihahmot.

Enkeleissä on läsnä näkymättömän maailman todellisuus. Monilla meistä voi olla elämässään enkelikokemuksia. Jollekin on voinut ilmestyä enkeli, tai joku läheinen ihminen on voinut toimia enkelin tavoin, ja ilmestynyt paikalle juuri oikealla hetkellä tai sanonut juuri oikeat sanat. Näkymättömän maailman todellisuus voi koskettaa meitä joissakin elämän tilanteissa hyvin konkreettisella tavalla ja hereillä ollessamme, tai niin kuin Jaakobia unessa. Unikokemuksia on tutkittu paljon. Uni on jotakin mystistä, eikä tiede ole täysin pystynyt selittämään ihmisten kykyä tai tarvetta nähdä unia. Unitutkija professori Antti Revonsuo Turun yliopistosta on sanonut vuonna 2012 Valomerkin artikkelissa, että kulttuurissamme nukkumista ja unen näkemistä ei arvosteta. Ajatellaan, että tämä on pois ajasta, joka tulisi käyttää kansantalouden kasvattamiseen. Arvomaailmamme ei ole suuntautunut sisäisen maailman tutkimiseen.  

Ehkä ajat ovat hiljalleen muuttumassa, ja myös kirkko on järjestänyt työntekijöille uniin liittyvää koulutusta. Unet kertovat meille jotakin alitajunnasta, niiden kautta voi tutustua itseensä ja työstää asioita. Monet unipäiväkirjaa pitäneet kertovat, että unia alkaa muistaa kun siihen keskittyy ja sitä harjoittelee. 

Kuvauksessa Jaakobin unesta minua jopa huvittaa mielikuva portaista, joissa enkelit kulkevat ylös ja alas. Mieleeni tulee isot liukuportaat, niin kuin Kampin kauppakeskuksessa tai Helsinki-Vantaan lentokentällä. Mm. Martti Luther on ajatellut, että enkelit kuljettivat mukanaan ihmisten rukouksia. Emme voi itse kiivetä tikapuita pitkin taivaaseen, mutta enkelit voivat ottaa meidän rukouksemme mukaansa ja viedä ne Jumalan luo. Enkelit ovat siis rukousten kuljettajia.

Jaakobin unessa on mielestäni kolme tärkeää asiaa. Ensinnäkin, Jumala näytti miten tie taivaaseen oli avoinna. Toiseksi, Jumala vielä vahvisti Aabrahamille antamansa lupauksen siunauksesta, ja lupasi suojella ja johdattaa Jaakobia minne tämä vain ikinä kulkisi. Kolmanneksi, uni oli Jaakobille erityisen voimallinen kokemus, sillä hän saattoi nähdä portaita pitkin taivaaseen saakka, ja näki ja tunsi vierellään itse Jumalan. Ei ehkä kasvoista kasvoihin, käännöksestä riippuen on kuvattu Jumalan joko seisovan hänen vierellään, tai portaiden yläpäässä, mutta kuitenkin lähellä.

Kertomus Jaakobin unesta jäi myös Juutalaiseen perinteeseen, ja Jeesus viittaa siihen Johanneksen evankeliumissa: "Totisesti, totisesti: te saatte nähdä taivaan avoinna, ja te näette Jumalan enkelien kulkevan ylös ja alas siinä, missä Ihmisen Poika on." (Joh. 1:51) Herätessään Jaakob totesi: ”Kuinka pelottavan pyhä tämä paikka onkaan! Tämä on varmaan Jumalan asuinsija ja itse taivaan portti.” Emme tiedä tarkalleen, missä kohti Jaakob näki unensa. Raamattu puhuu vain ”eräästä paikasta” jossakin Beerseban ja Harranin välillä. Mutta meillä on aina portti taivaaseen avoinna, se on itse Jeesus Kristus, lampaiden portti ja tie totuus ja elämä. Portti taivaaseen on auki, kun seuraamme Jeesusta säilyttäen elävän ja myötätuntoisen sydämen, sillä Jeesushan todisti: Totisesti! Jumalan valtakunta on jo keskellänne.