Pääsiäispäivän saarna Korkalovaaran kappelissa 28.3.2016

Luuk. 24: 1-12

Ensimmäisenä päivänä sapatin jälkeen naiset jo aamuvarhaisella menivät haudalle ja ottivat hankkimansa tuoksuöljyt mukaan. He havaitsivat, että kivi oli vieritetty haudan suulta, ja kun he menivät sisälle hautaan, he eivät löytäneet Herran Jeesuksen ruumista. Kun he olivat ymmällä tästä, heidän edessään seisoi yhtäkkiä kaksi miestä sädehtivän kirkkaissa vaatteissa. Naiset pelästyivät ja painoivat katseensa maahan. Mutta miehet sanoivat heille: ”Miksi etsitte elävää kuolleiden joukosta? Ei hän ole täällä, hän on noussut kuolleista. Muistakaa, mitä hän sanoi teille ollessaan vielä Galileassa: ’Näin täytyy käydä: Ihmisen Poika annetaan syntisten ihmisten käsiin ja ristiinnaulitaan, mutta kolmantena päivänä hän nousee kuolleista.’” Silloin he muistivat, mitä Jeesus oli puhunut.

    Haudalta palattuaan naiset veivät tästä sanan yhdelletoista opetuslapselle ja kaikille muille. Nämä naiset olivat Magdalan Maria, Johanna ja Jaakobin äiti Maria, ja vielä muitakin oli heidän kanssaan. He kertoivat kaiken apostoleille, mutta nämä arvelivat naisten puhuvan omiaan eivätkä uskoneet heitä. Pietari lähti kuitenkin juoksujalkaa haudalle. Kurkistaessaan sisään hän näki ainoastaan käärinliinat, ja hän lähti pois ihmetellen mielessään sitä, mikä oli tapahtunut.

Pääsiäinen on juhla joka yhdistää maailman kaikkia kristittyjä, koska ilman ensimmäistä pääsiäistä ei olisi koko kristinuskoa.  Se kertoo ylösnousemuksen ihmeestä, mutta paljon muustakin. Koko matka pääsiäiseen, paastonajasta ja hiljaisesta viikosta pääsiäisaamun ihmetykseen kertoo jotakin ihmisyyden syvimmästä olemuksesta.

Maailmaa tuntuvat hallitsevan elämää tuhoavat voimat. Kansanjoukko halusi Barabbaksen, ja sai Barabbaksen. Kuuluiko väkijoukosta yhtään vastahankaista ääntä, joka olisi vaatinut vapauttamaan sittenkin Jeesuksen? Evankeliumit eivät kerro, oliko mukana samaa väkijoukkoa, joka oli palmusunnuntaina ottamassa Jeesusta vastaan kuninkaana. On helppo yhtyä vahvemman äänen mukaan. Olisinko minäkään uskaltanut panna vastaan? Kirkossa tämän päivän sana on kohtaaminen, mutta olisinko ollut niin kuin opetuslapsi Getsemanessa, nukahtanut ja ummistanut silmäni lähimmäisen hädältä? Oman tilansa myöntää ainoastaan toinen ristiinnaulituista ryöväreistä, joka sanoo Jeesukselle: ”Muista minua, kun saavut valtakuntaasi”.

Matka palmusunnuntain riemusaatosta pitkäperjantain koviin tekoihin on lyhyt, eikä ajatus ole kaukaa haettu kun katsomme ympärillemme tässä maailmassa. Myötätunto, oikeudenmukaisuus ja toisen asemaan asettuminen uhkaavat sammua toisenlaisten äänenpainojen alla. Itsehän ovat tilansa aiheuttaneet, jokainen tulkoot toimeen omillaan. Miksi pitäisi olla myötätuntoa, kun jokaisella on mahdollisuus onnistua kun uskomme tarpeeksi itseemme, unelmoimme ja teemme töitä sen eteen? Miksi meidän pitäisi jakaa omastamme, siitä minkä olemme itse kovalla työllä ansainneet? Kovat asenteet ja sanat johtavat lopulta myös epätoivoisiin tekoihin. 

Hiljainen viikko, tuttavallisemmin ”piinaviikko” on päättymässä. Maa on vavahdellut jalkojemme alla monin eri tavoin, kenellä järistyksen myötä, kenellä pelkästä kauhusta, kenellä pommien tai räjähteiden paineaaltojen aiheuttamana. Maan järinä on mukana myös Jeesuksen elämän viimeisissä tapahtumissa. Kalliot halkeilivat ja temppelin väliverho repesi keskeltä kahtia. Mutta sitten koittaa haudan hiljaisuus, joka kestää pääsiäisaamuun saakka.

Ihminen kaipaa kovasti todisteluita. Asiaa on joskus vaikeaa uskoa todeksi, vaikka sen näkisi omin silmin. Ylösnousemuksen todistajat olivat aivan tavallisia naisia. Heitä ei uskottu, eivätkä he itsekään meinanneet heti uskoa. Pääsiäinen ja ylösnousemus ei ole vain historiallinen tapahtuma, jota vuosittain muistelemme, vaan Jeesus on jo herättänyt meidät ja Jeesus on läsnä ja vaikuttaa myös tässä elämässä. Pääsiäinen antaa toivoa siitä, että kuolema ei ole kaiken loppu. Mutta tarvitsemme pelkoja ja lukkoja murtavaa toivoa jo tässä elämässä, uskoa ihmisyyteen ja voimaa tehdä oikein. Uskomme myös, että lopulta koko luomakunta vapautetaan kerran orjuudesta (Room. 8:18-21).

Franciscus Assisilaisen rukous

Vapahtaja, tee minusta rauhasi välikappale,

niin että sinne, missä on vihaa,

toisin rakkauden,

missä loukkausta, toisin anteeksiannon,

missä epäsopua, toisin yksimielisyyden,

missä erehdystä, osoittaisin totuuden,

missä epäilystä, auttaisin uskoon,

missä epätoivoa, nostaisin luottamukseen,

missä pimeyttä, loisin sinun valoasi,

missä surua, virittäisin ilon ja lohdutuksen.

Niin että, oi Mestari, en yrittäisi niin paljon

etsiä lohdutusta kuin lohduttaa muita,

hakea ymmärtämystä kuin ymmärtää toisia,

pyytää rakkautta kuin rakastaa muita,

sillä antaessaan saa,

kadottaessaan löytää,

unohtaessaan saa anteeksi,

kuollessaan nousee iankaikkiseen elämään.