Saarna Korkalovaaran kappelissa 15.3.2015

Joh. 6: 48-58 Jeesus sanoi: "Minä olen elämän leipä. Teidän isänne söivät autiomaassa mannaa, ja silti he ovat kuolleet. Mutta tämä leipä tulee taivaasta, ja se, joka tätä syö, ei kuole. Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti. Leipä, jonka minä annan, on minun ruumiini. Minä annan sen, että maailma saisi elää. "Tästä sukeutui kiivas väittely juutalaisten kesken. He kysyivät toisiltaan: "Kuinka tuo mies voisi antaa ruumiinsa meidän syötäväksemme?" Jeesus sanoi heille: "Totisesti, totisesti: ellette te syö Ihmisen Pojan lihaa ja juo hänen vertaan, teillä ei ole elämää. Mutta sillä, joka syö minun lihani ja juo minun vereni, on ikuinen elämä, ja viimeisenä päivänä minä herätän hänet. Minun lihani on todellinen ruoka, minun vereni on todellinen juoma. Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä. Isä, joka elää, on minut lähettänyt, ja niin kuin minä saan elämäni Isältä, niin saa minulta elämän se, joka minua syö. Tämä on se leipä, joka on tullut alas taivaasta. Se on toisenlaista kuin se ruoka, jota teidän isänne söivät: he ovat kuolleet, mutta se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti."

Paastonaikamme on noin puolessa välissä, 4.sunnuntai paastonajasta on toiselta nimeltään myös ”leipäsunnuntai”. Mutta miksi leipäsunnuntai keskellä paastonaikaa? Vaikka paastoaisimme ja luopuisimme joko ylimääräisestä ruoasta tai tekemisestä, tarvitsemme matkan varrella myös hengellistä ravintoa.

Samoin kuin edellisen sunnuntain teksteissä nousee jälleen juutalaisten oppineiden kysymys: ”Kuka tuo mies oikein on? Kuka hän oikein luulee olevansa? Miten hän voi antaa ruumiinsa meidän syötäväksemme?”. Nykypäivän lukijan on helppo nähdä yhtymäkohta ehtoollisen asettamiseen. Mutta Jeesuksen aikalaiset jotka kuulivat nämä sanat, olivat ymmärrettävästi hämmästyksissään. Kuulostaahan lihan syöminen ja veren juominen itsessään aika brutaalilta. Ymmärtääksemme paremmin evankeliumin sanomaa, meidän on katsottava kertomuksen aikaisempia tapahtumia. Aikaisemmin Jeesus oli suorittanut ehkä kuuluisimman ruokkimisihmeensä viidellä leivällä ja kahdella kalalla. Leipä on vahva vertauskuva. Leipä ja vilja ovat maailmassa yksi tärkeimpiä ravinnon lähteitä. Ja fyysistä mahanpohjassa tuntuvaa nälkää nähdään silti edelleen, leipäjonot pitenevät vuosi vuodelta ja monessa paikassa eletään niukkuuden ja puutteen alaisena.

Nälkäinen kansanjoukko seurasi Jeesusta ja Jeesus antoi ihmisten syödä vatsansa täyteen. Mutta hän tiesi, että ihmisen tulee leipää syötyään aina uudelleen nälkä. Sen sijaan Jeesus sanoi: ”Minä olen elämän leipä”. Jo Johanneksen evankeliumin alkujakeista voimme lukea, että sana tuli lihaksi ja asui meidän keskellämme.

Ajattelinkin, että voisimme tänään viivähtää hetken katekismuksen äärellä. Isossa katekismuksessaLuther kutsuu ehtoollista ”alttarin sakramentiksi”. Ehtoollinen on yhteyden ateria. ”Joka syö minun lihani ja juo minun vereni, pysyy minussa, ja minä pysyn hänessä. ” Ehtoollisesta opetetaan, että se on leipää ja viiniä, mutta kun sana liittyy aineeseen, syntyy sakramentti. Sana erottaa ehtoollisen tavallisesta leivästä ja viinistä joita nautimme ravinnoksi. Luther opettaa, että ehtoollisen avain on syntien anteeksiantamisessa. Ehtoollisen asetussanoissa todetaan: ”teidän edestänne annettu ja vuodatettu syntien anteeksi antamiseksi”. Ehtoollisessa saamme toistuvasti kokea todeksi Jumalan lahjoittaman vanhurskauttamisen. Ehtoollinen on tarkoitettu vahvistamaan uskoa. Siksi voimme kutsua ehtoollista hengelliseksi ravinnoksi. Edelleen Luther opettaa, että ehtoollisen on kelvollinen ottamaan vastaan, kun uskoo nuo sanat, teidän edestänne annettu… Kuulemme yhä uudelleen nuo sanat ehtoollisen asetussanoissa. Vaikka mm. Luther syvällisesti opettaa ehtoollisen merkityksestä, siihen liittyy aina mysteeri. Emme voi täysin ymmärtää mitä ehtoollisessa tapahtuu. Siksi meidän täytyy ottaa se vastaan uskoen.

Tullakseen ehtoolliselle ei siis tarvitse tai voikaan olla täydellinen, tai tarpeeksi hurskas. Kutsuihan Jeesuskin kanssaan aterioimaan syntiset, huijarit, huonoa elämää viettäneet ja yhteiskunnan halveksitut. Jeesuksen ajan yhteiskunnassa ateriayhteys oli hyvin merkittävä. Ihmisestä kertoi paljon se, kenen kanssa hän aterioi. Saamme tänäänkin kokoontua yhdessä ehtoollista. Alttarille, eli ruokapöytään, yhteiselle aterialle. Alttarilla yhdessä polvistuneena olemme kaikki saman arvoisia, samalla viivalla. Kaikki yhtälailla kutsuttuja.

Ruokkimisihme kertomuksen ydin oli poika, joka toi Jeesukselle nuo viisi leipää ja kaksi kalaa. Hän halusi jakaa omastaan. Ehtoollisen sakramentti voi opettaa myös meitä jakamaan omastamme. Voimme paitsi konkreettisesti jakaa omat eväämme, mutta voimme myös jakaa toisten kanssa esimerkiksi aikaa, ajatuksia tai huolenpitoa, iloja tai suruja. Samalla kun tulemme itse ravituiksi, voimme jakaa ilon muiden kanssa. Kun tänäänkin kuulette kutsun ”tulkaa minun tyköni kaikki te työn ja kuormien uuvuttamat, minä annan teille levon, tulkaa sillä kaikki on valmista”, niin tulkaa kaikki!